Valokuvien ottaminen hämärässä on haastavaa. Jo nimikin, valokuvaus, kertoo että valoa tarvitaan. Jos valaistus on huono, niin silloin valoa ei tule kennolle tarpeeksi ja kuva ei ”valotu” tarpeeksi. Automaattikamerat korjaavat asian automaattisesti lisäämällä valotusaikaa. Silloin kennolle kertyy riittävä määrä valoa. Haittapuoli tässä on se, että jos valotusaika on pitkä niin kamera tai kuvattava kohde voi liikkua valotuksen aikana.

Tässä muutamia keinoja joita voidaan käyttää hämäräkuvauksen apuna. Hämäräkuvausta on jo kuvaaminen sisätiloissa keinovalossa. Samat ongelmat tuleva vastaan zoomatessa pitkän matkan päähän.

Lisää valoa. Verhot auki, jos ulkona on vähänkin valoisaa. Lamppuja päälle niin paljon kuin mahdollista. Voit myös käyttää erityisiä kirkkaita kuvausvaloja. Ulkona valoa voi tuoda kirkkaalla taskulampulla tai auton valoilla. Kirkasvalolamppu on loistava lisävalon lähde.

Käytä salamaa. Salama on se ”perinteinen” tapa kuvata hämärässä ja sisällä. Idea on nerokas, valaistaan kohde vain valotuksen ajaksi. Tällöin valaisemiseen ei kulu kovin paljon energiaa. Salaman käyttö voi kuitenkin pilata kuvan. Salama valaisee liian kirkkaasti lähellä olevat kohteet. Kameran päällä oleva ”päin salama” heijastaa kirkkaista ”peilaavista” pinnoista valon takasin. Järjestelmäkameroissa salama on nostettu vähän korkeammalle tätä ongelmaa ehkäisemään. Erillisissä salamalaitteissa salamavalo on viety vielä korkeammalle ja sen voi suunnata ylöspäin, jolloin valo tulvii katon kautta tasaisesti.

Pidennä valotusaikaa Valotusajan pidentäminen on parhaita keinoja kuvata hämärässä. Kamerat itse asiassa aina laskevat valotuksen määrän sen mukaan miten paljon valoa on tarjolla. Kun valotusajat alkavat lähestyä 1/10 sekuntia niin alkaa kuvien ottaminen käsivaralta käydä hankalaksi. Kameran kuvanvakaaja on hyvä apu tällaisessa tilanteessa. Kun sen vielä yhdistää siihen, että ottaa yhden kuvan sijasta useita kuvia, niin onnistuneiden otosten määrä nousee huomattavasti. Kuvanvakaajasta ei ole tietenkään mitään hyötyä silloin jos kohde liikkuu.

Jos on mahdollista niin käytä jalustaa. Silloin kannattaa käyttää myös automaattilaukaisinta ”vitkalaukaisijaa”. Tällöin laukaisutärähdys, napin painaminen, ei pilaa kuvaa. Ison kolmijalkaisen jalusta sijasta jotkut kantavat yksi jalkaista monopodia. Ne ovat kevyitä ja yleensä teleskooppi mallia, jolloin mahtuvat kameralaukkuun. Vielä pienempi ja edullisempi on pöytäjalusta. Ulkona sellaisen voi asettaa kiven, puunrungon tai aidan päälle. Ihan ilman jalustaakin voi kameran laskea alustalle, mutta silloin korkeussuuntaaminen voi olla hankalaa. Voit käyttää vaikka pientä kolikkoa kameran alla nostamaan (edessä) tai laskemaan (takana) kameran kulmaa. Käsivaralta kuvattaessa kameraa voi vakauttaa painamalla se tiukemmin kasvoja vasten tai ottamalla tukea seinästä tai lyhtypylväästä. Painava kamera on aina vakaampi kuin kevyt.

Nosta ISO herkkyyttä (=”Herkempi filmi”) Kun ISO herkkyyttä nostetaan, niin silloin kuva saadaan aikaan vähemmällä valolla. Kääntöpuoli tässä on, että korkeilla ISO herkkyyksillä kuvasta tulee rakeinen, siinä voi olla eri värisiä raitoja. Värit myös sekoittuvat ja kuvasta tulee ”rasvatun” (smeared) näköinen. Tämä on yleensä asia, joka erottaa hyvä kamerat huonoista. Normaaleilla ISO herkkyyksillä (<200) kuvat onnistuvat halvoilla pokkareillakin aivan loistavasti. ISO 400 alkavat jo huonompien pokkareiden vaikeudet ja ISO 800 kuvat ovat jo luvattoman huonolaatuista. Järjestelmäkamerat tuottavat ihan hyvä kuvia vielä ISO 1600 herkkyyksillä ja jopa sen yli. Kamerat hoitavat automaattitilassa ISO herkkyyden noston ”viran puolesta”.

Hanki valovoimaisempi optiikka. Optiikan vaihtaminen onnistuu vain järjestelmäkameroissa (DSRL). Valovoimainen optiikka on huippukallista. Kuten eräs amerikkalainen kollega totesi kerran: ”Ne eivät ole kamerat, vaan optiikka, joka tekee meistä köyhiä.”  Optiikasta puhuttaessa tarkoitetaan siis objektiiveja eli linssejä ja muita optisia välineitä kuten telejatkeita. Hyvä ”kakkula” voi maksaa tuplasti sen, mitä sen perässä oleva kamera on maksanut. ”On sen arvoista”, toteavat asiantuntijat kuorossa. Objektiivin tiedoissa mainittu ”f” luku antaa yleensä hyvän vertailuarvon. Mitä pienempi f-luku (jakoviivan alla oleva numero)  sen parempi optiikka. Näissä asioissa tärkeimmät päätökset tehdään kameraa valitessa. Kuten eräs toinen kollega sanoi: ”Kun ostat pokkarin, ostat vain kameran. Kun ostat järjestelmäkameran, liityt heimoon. ” Kun kerran ”liityt” Canon tai Nikon yhteisöön, niin siitä ei niin vain erota. Kalliilla hankittu optiikka pitää sinut kerran valitsemallasi tiellä. Optiikka kun ei ole yhteensopivaa. Vaikka ne saisikin toimimaan jollain konvertterilla, niin linssin oma automatiikka tuskin toimii.

Vähennä pikseleitä. Niitä on liikaa, eikä niitä saa pois millään. Ihmiset on kerran saatu narrattua uskomaan, että enemmän pikseleitä parempi kamera. Näin oli joskus digikuvauksen esihistoriassa, mutta ei ole enää. Mitä enemmän pikseleitä sitä pienempiä ne ovat. Mitä pienempi pikseli sitä epätarkemman informaation se kerää. Erityisesti tämä tulee esille suurilla ISO herkkyyksillä. Mutta minkä kameravalmistajat sille voivat, jos kuluttajat haluavat aina vain huonompia ja huonompia kameroita. Sitä on tehtävä mitä kuluttajat haluavat. Asiantuntevien kuvaajien joukko on niin pieni, että se ei elätä mitään kameravalmistajaa. Ei ainakaan pokkarimarkkinoilla. Pikselimäärän pienentäminen kameran valikosta ei muuten auta mitään, todelliset pikselit pysyvät edelleen yhtä pieninä.

[ad name=”GA 468×60 embedded”]

”It’s all about light”